Page 14 - elamisen-taitoja

Psalmi 139

Herra, sinä tunnet minut
1 Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
2 Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3 Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4 Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
5 Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
6 Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
7 Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
8 Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
9 Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
10 sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
11 Vaikka sanoisin: “Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon”,
12 sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

14