Page 16 - HU426e
P. 16
16 | Heinolan Uutiset 13.5.2026
TARINA TAOTAAN SANOISTA velevaa, terveydellisesti optimoitua
ruokaa, joka myös maistuu herkul-
Heinolan kansalaisopiston Tarina taotaan sanoista -luovan kirjoituk- liselta. Se auttaa teitä jaksamaan työ-
sen ryhmä on tuottanut Heinolan Uutisiin tarinoita, joiden inspiraa- elämän haasteissa ja pitämään aivon-
tion lähteenä on Heinolan Seminaarin miljöö. ne virkeinä.
Luotamme vankasti lehden lukijan valistuneeseen kaunokirjallisen Raskaan mutta palkitsevan etä-
tekstin ymmärrykseen ja hyvään medialukutaitoon. Ja muistamme työpäivän päätteeksi on aika siirtyä
vanhastaan tutun lukuohjeen, kaikki lehteen painettu ei ole totta. ansaitulle lepohetkelle. Etätyöhotel-
limme palvelee teitä seminaarin pää-
Seminaariutopia: ”Paluu juurille” rakennuksessa. Entiseen opettajain-
koulutuslaitokseen on remontoitu
Visit Heinola ja Visit Lahti region yhdessä ylpeänä vaihtaa italialaisen mittatilauspukun- Vai miltä kuulostaisivat jollapurjeh- viisikymmentä huoneistohotellihuo-
esittävät: Heinolan seminaari 2.0 ne seminaarimme lainattaviin puu- dus Ruotsalaisen lempeillä aalloilla netta, joiden sisustuksessa on hyväl-
tarhurin haalareihin ja kumisaappai- tai joogaretriitti Maaherran puiston lä maulla kunnioitettu seminaarin
Polkevatko yrityksesi liikevaih- oikein: jotta voitte todella vapautua siin. Tärkeimpiä työvälineitänne ei- ylvään patsaspuiston katveessa? Ki- historiaa. Upottavan pehmeän pyl-
to ja toimintakulttuuri paikal- oravanpyöränne orjuuttavuudesta, vät ole suinkaan suhdanne-ennusteet sakireimmät triathlonistit valitsevat vässängyn katveessa voitte käydä sil-
laan? Tuntuuko siltä, että olette Teidän pitää vapautua informaatio- tai budjettilaskelmat, vaan lapio ja luonnollisesti hapottavimman elä- mäpeliä Seminaarin opettajakunnan
jämähtäneet menneeseen – huonolla tulvasta ja dopamiinikoukusta. Luo- työrukkaset. Kun nypitte seminaa- myspaketin, johon kuuluu juoksu- jäsenien kanssa, löytyyhän heidän
tavalla? vutatte siis puhelimenne ja muut rin istutusten kuihtuneita kukintoja, lenkki Ilvespolulla, virkistävä pulah- kehystettyjä muotokuviaan kaikis-
laitteenne seminaarihenkilöstömme harvennatte puiston omenapuita tai dus Kymenvirtaan sekä palauttava ta huoneistamme. Premium-luokan
Meillä on teille ratkaisu. Ratkai- haltuun. Nyt voitte aloittaa matkan- haravoitte kullankeltaisia vaahteran- pyörälenkki naapuripitäjään Asikka- huoneista löytyy lisäksi somisteena
su, jonka avaimet ovat kaukana men- ne kohti mielen vapautta ja luovuut- lehtiä suuriin kasoihin, voitte todella laan maankuulua Pulkkilan harjua paripulpetteja, opetustauluja sekä
neisyydessä. Siellä, jonne runollisis- ta, eli omaa henkistä kasvunne, joka tuntea paikkanne maailmassa ja osa- pitkin. Heille, jotka suosivat hieman karttakeppejä.
sa juhlapuheissa ja ärjyvissä some- johtaa lopulta myös yrityksenne ra- na työelämämme ketjua. On tutkittu kevyempää aerobista treeniä, on tar-
kirjoituksissa haikaillaan. Nykyajan jattomaan kasvuun. tosiasia, että ruumiillista työtä teh- jolla myös rappujuoksua vesitorniin Majoitusfasiliteettiemme erikoi-
turboahdettu elämänrytmi on pian dessä ideat ja visiot alkavat lentää, – ja upeat maisemat kaupan päälle. suus löytyy kuitenkin seminaarin
muisto vain, kun johdatatte henki- Seuraava askel uudenlaisella etä- ja yrityksenne strategiakin saa kuin puutarhasta. Jotta kokemus maa-
löstönne Heinolan seminaarin täysin työtaipaleellanne otetaan luonnolli- huomaamattaan aivan uudenlaista, Hankittuanne hien pintaan puu- doittumisesta ja juurille paluusta oli-
uudenlaisiin etätyömahdollisuuksiin, sesti juurillamme, onhan etätyöval- juurevaa nostetta. tarhassa ja Heinolan nähtävyyksissä si täydellinen, tarjoamme teille mah-
jotka lainaavat kaiken hyvän histori- mennuksemme nimikin ”paluu juu- on oivallinen hetki siirtyä ravintola- dollisuutta nukkua seminaarimme
asta: sieltä, jolloin kaikki oli vielä pa- rille”. Jo 1800-luvun mielisairaanhoi- Puutarhaterapiamme on vain yk- elämystemme pariin. Seminaariim- omenapuiden katveessa omassa telt-
remmin, eikä maailma ollut iljettävä dossa ymmärrettiin, millainen paran- si osa onnistunutta etätyökokemus- me on remontoitu kaksi säihkyvän takylässämme joko teltassa tai riippu-
paikka täynnä sotauutisia, ilmaston- tava voima on ruumiillisella työllä. tamme. Voitte jatkaa ruumiillista upeaa ravintolasalia, joissa teitä pal- matossa. Tähtien loisteessa, Kymen-
muutoskatastrofeja tai luontokatoa. Tämä on meidänkin ohjenuoramme, kilvoittelua räätälöidyillä aktiviteetti- velevat salaattiravintolamme Itu & virran kaukaista huminaa kuunnel-
vaikka vapautammekin asiakkaitam- paketeilla, joissa hyödynnämme pe- Nauris sekä perinneruokaravinto- lessa rentoutumiselämys ja laaduk-
Ensimmäinen askel kohti täydel- me mielen sairauksien sijaan työelä- rinteikkään kylpylä- ja sivistyskau- lamme Tuuvinki. Molemmista saat- kaat unet ovat taattuja.
listä etätyökokemusta otetaan vapau- män kujanjuoksusta. Nyt saatte siis punkimme palveluja ja nähtävyyksiä. te ruumiillista hyvinvointianne pal-
tumalla älylaitteista. Kyllä, kuulitte Tule, ja koe uudenlainen etätyö-
kokemus. Palaa juurillesi Heinolan
seminaarissa!
Johanna Joentausta
Tonttuparantola Syvälle ja korkealle!
Tumppi oli ollut horroksessa pie- to ja sen reunalla oli vanhoja taloja. Seminaarilla, 28. toukokuuta aavistuksen ummehtunut, vanhojen Rehtori Ahlgrén hiljeni ja katsoi
nen komeronsa nurkassa jo kau- Puiston päässä pilkotti järvi. armon vuonna 1912 kirjojen ja pölyä keränneiden pape- minua pisteliäästi. Sitten hän huo-
an, vuosia. Se oli kääriytynyt hy- Rakas Signe, ripinojen haju. Voi Signe, nämä jär- kaisi raskaasti ja antoi katseensa taas
lätystä tuvasta löytämiinsä täkkeihin Äkkiä joku hakkasi voimalla tällaisina päivinä toivon, että minulle jestelyasiat eivät todella kuulu minun vieriä ulos ikkunasta.
ja vällyihin. Kylmä oli jäytänyt luita oveen. Tumppi hätkähti ja yritti pii- olisi suotu tuota samaa muovautuvaa vahvuuksiini.
ja ytimiä, sillä tuvan uunia ei ollut loutua nopeasti huoneen nurkkaan. luonteenlujuutta kuin sinulle. Sitä, ”Kyllähän minä ymmärrän sinua,
lämmitetty aikoihin. Oven raosta kurkisti pieni hahmo, joka sopeutuu, nöyrtyy vahvempan- Kävin ensitöikseni avaamassa luo- Kustaa”, rehtori hengähti.
joka viittilöi Tumppia seuraamaan. sa edessä kuin Jumalan karitsa Her- kan perältä ikkunan, jäin hetkeksi
Eräänä syyspäivänä kuulosti siltä, Hetken mietittyään Tumppi hipsi va- ran huoneen kynnyksellä. Sinä olet nojaamaan ikkunalautaan ja hengit- ”Tämän kotkan siipien suojassa
kuin tuvasta kuuluisi ihmisten pu- rovasti ovelle ja näki käytävässä useita taipuisa kuin pajuvitsa, ja juuri siksi tämään sisälle tulvivaa raikasta ilmaa. emme ole levollisia sen paremmin
hetta. Sehän oli kuitenkin mahdo- kotitonttuja kävelemässä kohti por- sinä pärjäät, missä vain. Se puhalsi suoraan virralta, ja toi mu- me kuin seminaarikaan. Mutta jätä se
tonta, sillä talo oli autio. Aivan kuin taikkoa. Sydämen täytti äkkiä läm- kanaan kirpeän raikkaan aavistuksen Kalevala nyt pois hetkeksi, jos vaik-
pulinaan olisi lisätty alkavan tulen min ja kotoisa tunne, Tumppi tunsi Miten minä taas aina ajaudun han- keväisen jokirannan tuoksua. Suljin ka tarkastuskomitea tulee vierailulle.”
rätinää ja vähitellen illan hämärtyessä olevansa turvassa. kaluuksiin ja kahnauksiin? silmäni. Keväisen Kymeen pyörteet,
tuvan lämpötila alkoi selvästi nousta. ja sen rannoilla koivuihin puhkeavat Ahlgrén ojensi minulle kätensä, ja
Uuniin oli selvästi sytytetty tuli. Tumppi katseli ympärilleen kävel- Tänään kävelin tavalliseen tapaani hiirenkorvat… tartuin siihen vastentahtoisesti. Hän
lessään läpi käytävien, portaikkojen seminaarille. Aamu oli ollut suopea, puristi kättäni kevyesti, ja asteli sitten
Tumppi alkoi hitaasti herätä syväs- ja avoimen pihan kohti tontin lai- joten olin hyväntuulinen, vireä suo- Ajatukseni keskeytti napakka ko- ulos luokasta.
tä unestaan ja lämpimän ruuan tuok- dalla seisovaan keltaista rakennus- rastaan. Vastaan tuli rouvia ja her- putus. ”Sisään”, äyskäisin. Ovi avau-
su alkoi tunkeutua jopa komeroon ta muiden vaeltavien kotitonttujen roja aamupromenadillaan, ja nostin tui. Tulija oli itse rehtori Ahlgrén. Suljin ikkunan vihaisella nykäisyl-
syvyyksiin. Ovi avautui ja ihmisen mukana. Paikat olivat selvästi rem- kaikille tasapuolisesti hattua. Koulu- Hän sulki oven perässään, käveli lä, ja astelin suoraa päätä kirjahyl-
käsi laittoi korostetun hitaasti pienen pallaan ja kaipasivat kotitontun hoi- tuslaitoksen keltaiset seinät ja sirot luokseni avonaisen ikkunan luo ja lyjeni luo. Vai yleisvaltakunnallisen
soppalautasen Tumpin pesän viereen vaavaa otetta. koristeleikkaukset hehkuivat alkuke- seisahtui. Rehtori katseli Maaherran lainsäädännön velvoitteet… Sormeni
komeron lattialle. Ovea suljettiin, sän kirkkaassa valossa, ja mielenmai- puistoon avautuvaa maisemaa hiljai- juoksivat pitkin kirjojen pehmeiksi
mutta pienestä raosta tuli pehmeää Tonttujen jono astui saliin, jossa semani oli suorastaan ylevä, kun as- suuden vallitessa ja risti kätensä. kuluneita selkämyksiä, kunnes ne py-
valoa komeron pimeyteen. Pieni, oli selvästi ruokatarjoilu valmiina. tuin sisään työpaikalleni. sähtyivät Lönnrotin kohdalle. Työn-
kurttuinen ja karvainen käsi kurotti Pitkillä, matalilla pöydillä oli val- ”Rehtori Ahlgrénilla on ilmeisesti sin napakalla sormen liikkeellä kirjan
varovasti mytyn keskeltä ja Tumppi miina pieniä puurokulhoja täynnä Hetken minusta tuntui, kuin kaik- toimitettavaa?” kysyin varovaisesti. hyllykön uumeniin, näkymättömiin.
alkoi syödä ensimmäistä kertaa pit- höyryävän kuumaa puuroa. Ja kyllä ki olisi ollut ennallaan. Rehtori siirsi katseensa puiston leh- Toisella kädellä tartuin ylähyllylle
kään, pitkään aikaan. Sen jälkeen se pintaa koristi selvästi tukeva voisiivu. tikuusista hitaasti minuun. Hänen nostamiini opuksiin, joiden kyljissä
nukahti väsyneen kotitontun uneen. Tästä herkusta oli aikaa. Ehkä noin Jätin kevätmanttelini opettajain- ilmeensä oli tutkimaton, armoton ja erottui kultaisia kyrillisiä kirjaimia
15 vuotta, kun vanha isäntä oli jät- huoneen naulakkoon, ja harpoin ke- säälivä samaan aikaan. – kuin itämaisia hieroglyfejä, vierai-
Seuraavan kerran Tumppi heräsi, tänyt puuron Tumppia varten yöksi vyin askelin kaksi askelmaa kerral- ta, luotaantyöntäviä. Asetin ne kirja-
kun komeron ovi avattiin ja sieltä tuvan pöydälle. laan portaikkoa ylös. Suuntasin suo- ”Olen saanut tietooni, että lehto- hyllyn parhaalle paikalle, ja astahdin
tulvi auringon valoa. Lempeät kädet raan käytävän päähän, ja avasin luok- ri Högfors on vältellyt yleisvaltakun- kauemmas katselemaan näkyä.
nostivat Tumpin kangasmytyssään Pöydän ääressä Tumpin viereen is- kahuoneeni oven. Vastaan pelmahti nallisen lainsäädännön velvoitteita”.
syliinsä ja se tunsi olevansa kävelevän tunut vanha kotitonttu alkoi jutel- Syyttävä hiljaisuus laskeutui taas Voi Signe. Et tiedä, miten minua
ihmisen sylissä. Mieli olisi tehnyt ka- la. Paikan nimi oli Seminaari ja se Siellä tonttu oli päässyt tekemään huoneeseen. Yritin ymmärtää äsken inhotti se. Tiedän, että sinuakin in-
rata takaisin komeron turvaan, mutta oli ollut hylättynä kauan, aivan kuin pesän asunnon 3 a verkkokomeron kuulemani, ja kesti hetken, ennen hottaisi.
voimat eivät riittäneet ja Tumppi jat- monet kotitontutkin. Muutamat ih- nurkkaan. Sieltä käsin se pääsi yön kuin sain kakisteltua kurkkuni.
koi väsynyttä untaan. miset olivat alkaneet koota autioitu- hämärässä huolehtimaan koko por- Mutta usko minua, usko pois.
neisiin taloihin hylättyjä kotitonttu- taikoista ja sen asukkaista. ”Mitä rehtori Ahlgrén mahtaa tar- Vielä tulee se päivä, jolloin minä
Tumpin silmät avautuivat hämä- ja turvaan tähän taloon toipumaan. koittaa?” avaan luokkahuoneeni ikkunan, ja
rään huoneeseen. Nyt ei selvästi ol- Riutuneet ja yksinäiset tontut saivat Tumppi alkoi toivoa. Oma talo, viskaan jokaisen noista kotkansiipi-
tu kotitilalla, joka oli ollut sen koti täällä seuraa, ravintoa ja tehtäviä, josta huolehtia, ja ihmisperhe, jonka ”Lehtori Högfors tietää kyllä, mitä en suojissa kirjoitetuista venäläisis-
jo pari sataa vuotta. Olo oli vieläkin joista huolehtia. pöydästä saattaisi öisin käydä nap- tarkoitan. Duuma on säätänyt, että tä kirjoista ulos, ja ne saavat lentää
hutera, mutta enää ei tehnyt mieli simassa evästä. Oma pesä turvassa. oppilaitoksemme on tarjottava tu- tuulen mukana aina Kymenvirralle
jatkaa loputonta unta. Tumppi kai- Monet olivat päässeet takaisin ko- leville kansakoulun opettajattarille saakka, ja sieltä suoraa päätä kotiinsa
vautui räsyistään ja käveli epävar- titöiden makuun ja ruokasali olikin Sonja Meriläinen riittävät valmiudet opettaa suurruh- Pietariin asti.
moin jaloin ikkunan ääreen. Huone jo kunnostettu tonttuvoimin. Huhu- tinaskuntamme lapsille myös venäjän Rakkain terveisin, Kustaa
oli selkeästi korkealla. Ikkunasta pil- jen mukaan eräs ensimmäisten saa- alkeita. Tämä säädös ei toteudu, jos
kotti hämärässä pitkänomainen puis- puneiden joukosta oli jopa päässyt lehtori käyttää kaikki viikkotuntinsa Johanna Joentausta
asumaan kerrostaloon Tommolaan. suomalaisen kansanrunouden ja fen-
nomaanien tekstien tulkintaan!”
