Page 2 - Runoviikko_ohjelma_2023
P. 2

Kuva:  	 Tässä juoksemme
                                                                                                         Teemu Juutilainen       					viha ja minä
                                                                                                                                 kiinnikasvaneina
Suven runoilijan esittely                                                                                                        		 mahdoton meitä on erottaa.
                                                                                                                                 Kun kaikki hylkäsivät minut
Arja Tiainen                                                                                                                     viha ei
                                                                                                                                 se piti hengissä – ei mikään rakkaus!
Arja Tiaisen (s. 1947) esikoisteos Nukun silmät                                                                                  Varjelen vihaani kuin parasta ystävää
auki -runokokoelma ilmestyi vuonna 1971. Hänet                                                                                   	 kun paras ystävä luikki
palkittiin kirjallisuuden Valtionpalkinnolla 1983 ja Pro                                                                         					sivukatuja pakoon
Finlandialla 2011. Tiaista on luonnehdittu avoimen                                                                               maailma peitti silmänsä
omaelämäkerralliseksi ja tunnustukselliseksi                                                                                     	 ohikulkija kulki ohi kuin varjo.
runoilijaksi. Toisaalta hänen käsittelemänsä
feministiset teemat ovat nousseet yleiselle tasolle                                                                              Viha odotti porttikäytävässä
ja kantaneet sukupolvelta toiselle.                                                                                              		 ojensi kätensä
                                                                                                                                 laski saatavat pennilleen.
Seinäjoella syntynyt ja Vantaalla asuva runoilija on                                                                             	 Niitä minä nyt kuljen karhuamassa
kirjoittanut myös kritiikkejä, novelleja ja kuunnelmia                                                                           		 tässä juoksupoikien
sekä käynyt aktiivista kirjallisuuskeskustelua.                                                                                  			 maailmassa.
Hänen tunnetuin tekstinsä lienee Paratiisi, joka soi
edelleen lauluna niin radioissa kuin karaokessa.                                                                                 Arja Tiainen, Palava susi 1977, Runoja 1971–1982, WSOY 1984

Tiaisen uusin kokoelma on vuodelta 2017 Kirjeitä                                                                                 ISOLDE, PAKOLAINEN
karkailevalle puolisolle.
                                                                                                                                 	 Kannoin hartioillani maailman murheita
Veikko Halmetoja                                                                                                                 ja halkesin kahtia: ironia ja patetia taistelivat
                                                                                                                                 mutta nyt olen ehjä, olen
                                                                                                                                 		 onnellinen nainen
                                                                                                                                 en rikas, en kaunis, en vastanainut. Onnellinen vain.
                                                                                                                                 Minulle riittää se mitä minulla on,
                                                                                                                                 		mielenrauhani.
                                                                                                                                 Kuolemaa en sure, ja pelot olen heittäyt
                                                                                                                                 ja pelon pelon.
                                                                                                                                 Elämä on suurenmoinen
                                                                                                                                 enkä minä anna kenenkään pilata
                                                                                                                                 	 tätä ainuttani, turhilla käskyillä.
                                                                                                                                 Turhaa murehtia eilisiä tai tulevaa, turha
                                                                                                                                 pohtia mitä muut sanovat tai eivät sano.
                                                                                                                                 Rakastin Tristania ja nyt hän on poissa.
                                                                                                                                 Hän jätti minulle hyvän perinnön: elämänilon ja
                                                                                                                                 rohkeuden.

                                                                                                                                 Arja Tiainen, Isolde, Pakolainen 1981, Runoja 1971–1982, WSOY 1984

                                                                                                                                              runoviikko.fi
   1   2   3   4   5   6   7